Peking

Peking
(北京
Beijing)
Beijing montage.png
Beijing in China (+all claims hatched).svg
ValtioKiinan kansantasavalta
Hallinto
 – Hallinnon tyyppiMaakuntatasolla itsehallinnollinen kunta
 – Puolueen sihteeriCai Qi[1]
 – PormestariChen Jining[2]
Pinta-ala  (29. sija)
 – Kokonaispinta-ala&&&&&&&&&&016410.054000016 410,54[3] km²
Korkeus43,5 m
Väkiluku (2010)  ([4])19 612 368
 – Tiheys1 167,3 as./km²
AikavyöhykeUTC+8
Suuntanumero(t)010
Alueellinen BKT (2013): 1 950,1 mrd. CNY[5]
(eli 3,1 % Kiinan BKT:stä) jaasukasta kohti 93 213 CNY (noin 11 167 EUR[6][7]
eli 222 % Kiinan keskiarvosta, Kiinan 2. korkein arvo)[8]
Kansallinen kirjaintunnus: BJ[9]
ISO 3166-2 -tunnus: CN-11











Peking[10] (kiin. 北京, pinyin Běijīng, Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys? [beidzing]) on Kiinan pääkaupunki. Peking on myös yksi Kiinan neljästä maakuntatason itsehallinnollisesta kunnasta ja Kiinan toiseksi suurin kaupunki.[11] Nykyisen Pekingin alueen kaupungeilla on jo pitkään ollut merkitystä taloudellisina ja sotilaallisina keskuksina. Koko Kiinan pääkaupunki siitä tuli Yuan-dynastian perustaessa Dadu-nimisen kaupungin hieman vanhasta kaupungista pohjoiseen. Nykyisen nimensä Peking sai Ming-dynastian valtakaudella. Kiinan tasavallan aikana 1900-luvun alkupuoliskolla maan pääkaupunki oli jonkin aikaa Nanjingissa, mutta Pekingistä tuli jälleen Kiinan kansantasavallan pääkaupunki vuonna 1949. Sittemmin kaupungin talous, väkiluku ja pinta-ala on kasvanut huomattavasti. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan sen alueella asui 19 612 368 henkilöä ja sen pinta-ala oli 16 411 km².

Nimi

Kaupungin kiinalainen nimi muodostuu sanoista běi pohjoinen ja jīng pääkaupunki. Kaupungin kiinalainen lyhennenimi on Jing.[9] Myös pinyinin mukainen nimiasu Beijing on suomea.[9] Kotimaisten kielten keskuksen vuoden 2013 ohjeen mukaan se on rinnasteinen nimi,[12] mutta toinen kielitoimiston ohje suosittelee selvästi nimen Peking käyttöä.[10]

Maantiede

Peking sijaitsee Pohjois-Kiinan tasangon pohjoisosassa. Pekingin maakuntatason Itsehallinnollinen kunta on miltei kokonaan Hebein maakunnan ympäröimä, lukuun ottamatta kahta lyhyttä rajanosuutta kaakossa, jotka Peking jakaa Tianjinin kanssa. Yanvuoret kohoavat Pekingin koillispuolella ja kaupungin länsiosat kuuluvat Junduvuoriin. Kaksi vuoristoa muodostavat kaaren, joiden välistä aluetta kutsutaan joskus geologiassa Pekinginlahdeksi. Pekingin kaupungin keskiosien läpi ei kulje suurempia jokia, mutta alue kuuluu Chaobai- ja Yongdingjokien valuma-alueeseen. Peking ja sitä ympäröivät alueet kuuluvat Kiinan tiheimmin asutettuihin alueisiin, mutta kunnan alueella on silti myös harvaan rakennettua aluetta. Suurin osa alueen metsistä on kaadettu, mutta paikallista sekametsää kasvaa edelleen vuoristoisten alueiden huipuilla. Alamaat on joko rakennettu, tai otettu maatalouskäyttöön.[13]

Vaikka Peking on suhteellisen lähellä rannikkoa, meren vaikutus sen ilmastoon on vähäinen. Ilmamassat liikkuvat alueelle pääasiallisesti luoteesta ja alueella vallitsee tyypillinen mantereinen monsuuni-ilmasto. Koska alue on myös pääasiassa vuoriston suojaamaa alamaata, sen talvet ovat myös keskimäärin hieman lämpimämpiä.[13]

Pekingin ilmastotilastoa
tammihelmimaalishuhtitoukokesäheinäelosyyslokamarrasjoulu
Vrk:n ka. ylin lämpötila (°C)14112127313130262093ka.17,8
Vrk:n ka. alin lämpötila (°C)-10-8-1713182120146-2-8ka.5,8
Sademäärä (mm)4581735782431415816113Σ619
L
ä
m
p
ö
t
i
l
a
1
-10
4
-8
11
-1
21
7
27
13
31
18
31
21
30
20
26
14
20
6
9
-2
3
-8
S
a
d
a
n
t
a
4
5
8
17
35
78
243
141
58
16
11
3


Lähde: Weather - Beijing BBC Weather. (englanniksi)

Historia

Näkymä Pekingiin vuoden 1900 paikkeilta.

Nykyisen Pekingin lähistöllä oli asutusta jo vähintään 3 000 vuotta sitten. Taistelevien läänitysvaltioiden kaudella (475–256 eaa.) yksi voimakkaista läänitysvaltioista nimeltä Yan perusti Ji-nimisen pääkaupunkinsa nykyisen Pekingin paikalle. Kaupunki kuitenkin tuhoutui Qin-dynastian perustaneen Qin Shi Huangdin joukkojen käsissä. Qin-dynastian valtakaudella alueesta tuli yksi valtakunnan 36:ta prefektuurista ja Han-dynastian kaudella rakennettiin uusi Yan-niminen kaupunki. Kaupunki ei kuitenkaan kasvanut merkittäväksi keskukseksi, ja aluetta uhkasivat jatkuvasti xiongnut pohjoisesta.[13]

Läntisen Jin-dynastian lopulta Sui-dynastian alkuun suurta osaa Pohjois-Kiinasta nykyisen Pekingin alue mukaan lukein hallitsivat pohjoisen paimentolaiskansat. Han-kiinalaiset valtasivat sen takaisin vasta Tang-dynastian kaudella, jolloin kaupunki tuli tunnetuksi nimellä Youzhou. Tang-dynastiaa seurasivat kuitenkin jälleen paimentolaiset. Kitaanit hävittivät Youzhoun ja perustivat Liao-dynastian. Suurin piirtein entisen Youzhoun paikalle rakennettiin Nanjing eli eteläinen pääkaupunki. Nimensä se sai erotukseksi kitaanien pohjoisessa sijaitsevista muista pääkaupungeista. Kitaaneja seurasivat vuorostaan džurtšenit, jotka perustivat Jin-dynastian. Jin-dynastia rakennutti Liao-dynastian pääkaupungin uudelleen ja kaupunki sai myös uuden nimen Zhongdu. Zhongdua rakennutettiin laajamittaisesti ja sinne rakennettiin esimerkiksi suuria palatseja.[13]

Mongolittekivät hyökkäyksiä Jin-dynastiaa vastaan Tšingis-kaanin johdolla vuosina 1211–1215 ja Zhongdu valloitettiin ja poltettiin. Koko Kiina valloitettiin Kublai-kaanin valtakaudella. Kublai-kaani siirsi pääkaupunkinsa Karakorumista nykyiseen Pekingiin, joka tuolloin sai nimen Dadu. Dadu oli nyt ensimmäistä kertaa koko Kiinan poliittinen keskus ja se oli huomattavasti suurempi kuin edeltäjänsä.[13]

1300-luvun puolivälillä Zhu Yuanzhang aloitti mongolien Yuan-dynastian päättäneen kapinan, ja valtaan nousi han-kiinalainen Ming-dynastia. Hallitsijanimen Hongwu saanut Zhu siirsi pääkaupungin Daidusta Jinlingiin Jiangsun maakuntaan ja uusi pääkaupunki sai nimen Nanjing. Dadu sai puolestaan uuden nimen Beiping, joka vapaasti käänettynä tarkoittaa pohjoista rauhaa. Zhun kuoltua vallan peri hänen pojanpoikansa Nanjingissa, mutta Beipingiä tuolloin hallinnut Zhun poika Zhu Di anasti vallan ja nousi keisariksi nimellä Yongle. Beiping sai samalla uuden nimen Beijing (Peking) eli pohjoinen pääkaupunki. Virallisesti Pekingistä tuli pääkaupunki kuitenkin vasta vuonna 1421.[13]

Käänteentekevä vuoden 1421 pääkaupungin muutto sai alkunsa vuonna 1406, kun Yongle päätti siirtää pääkaupungin Pekingiin. Ajatuksena oli, että korkeiden muurien suojaama Peking oli helpommin puolustettavissa kuin Nanjing. Kaupungin ytimeen ryhdyttiin rakentamaan valtavaa palatsikompleksia, johon kuului yli tuhat rakennusta, joissa oli 9 000 huonetta. Tämän keisarillisen alueen ympärille tuli tuhansia taloja kaupungin porvaristolle ja työläisille. Kaupunkiin valmistui myös suuria temppeleitä, esimerkiksi eteläosan Taivaan temppeli. Valtava rakennusurakka vaati suuret määrät rakennustarvikkeita, joita valmistettiin kaupungin liepeillä. Työläisten ruokkimiseksi heille annettiin maata, siemenviljaa ja härkiä. Puhdas juomavesi saatiin ympäröiviltä vuorilta. Muut Kiinan alueet osallistuivat urakkaan maksamalla korkeita veroja. Näin uusi pääkaupunki saatiin valmiiksi vuonna 1420.[14]

Vuonna 1644 Pekingin valtasi Li Zichengin johtama kapinallisarmeija, jotka hallitsivat Pekingiä kuitenkin vain 40 päivän ajan. Shanhaiguanin taistelun jälkeen mantšut levittäytyivät Kiinan muurin eteläpuolelle ja valloittivat Pekingin. Vielä samana vuonna mantšujen Qing-dynastian ensimmäinen keisari Shunzhi julisi Pekingin pääkaupungikseen.[13]

Mao Zedong julistaa Kiinan kansantasavallan perustetuksi Taivaallisen rauhan aukiolla vuonna 1949.

Qing-dynastian valtakaudella Pekingin kaupunkisuunnitelma ei juurikaan muuttunut. Kaupunginmuurien ulkopuolelle kaupungista länteen tosin rakennettiin 1600-luvulla kesäpalatsi ja uusi kesäpalatsi 1800-luvulla. Vanha kesäpalatsi tuhoutui täysin brittien ja ranskalaisten polttamana toisen oopiumisodan aikana vuonna 1860. Samana vuonna perustettiin Tianjinin rauhan perusteella pysyvä brittien lähetystö, jota kapinalliset piirittivät neljän kuukauden ajan boksarikapinan aikana vuonna 1900. Qing-dynastian valtakausi päättyi Xinhai-vallankumoukseen vuonna 1911.[13]

Peking toimi Kiinan tasavallan pääkaupunkina aina vuoteen 1928 saakka, jolloin kansallismieliset siirsivät pääkaupungin Nanjingiin. Tänä aikana kaupunkia kutsuttiin sen vanhalla nimellä Beiping. Kiinaa uhkasi Japani, joka oli miehittänyt Mantšurian vuonna 1931. Marco Polon sillan välikohtaus heinäkuussa 1937 hieman Pekingistä lounaaseen sytytti Kiinan–Japanin sodan. Japanilaiset miehittivät Pekingin ja hallitsivat sitä vuoteen 1945 saakka. Toisen maailmansodan päättyessä kaupungin ottivat haltuunsa kansallismieliset, jotka kuitenkin hävisivät kommunisteille toisen maailmansodan loppua seuranneessa sisällissodassa. Kun kommunistit perustivat Kiinan kansantasavallan vuonna 1949 Pekingistä tuli maan pääkaupunki.[13]

Pekingissä aloitettiin 1950- ja 1960-lukujen aikana useita rakennushankkeita, muun muassa katujen laajentamista. Kulttuurivallankumous kuitenkin hidasti kehitystä. Kiinan taloutta vapautettiin uudistusten myötä 1980-luvulla, mikä johti jälleen kaupungin muutosten nopeutumiseen. Ympäri kaupunkia rakennettiin uusia asuinalueita ja kauppakeskuksia. Monien muiden Aasian kasvukeskusten, kuten Hongkongin, Soulin ja Singaporen tapaan, Pekingiin muodostui paljon kuluttava keskiluokka. Kesäolympialaiset 2008 järjestettiin Pekingissä ja sen ohella toteutettiin kisojen järjestämiseen liittyen esimerkiksi infrastruktuurin rakennushankkeita. Taloudellisen kasvun varjotuotteita ovat olleet esimerkiksi ongelmat ilmansaasteiden kanssa.[13]

Hallinto

Peking on yksi Kiinan neljästä suoraan keskushallinnon alaisesta maakuntatason itsehallinnollisesta kunnasta. Kolme muuta ovat Shanghai, Chongqing ja Tianjin. Toimeenpanovalta on muodollisesti Pekingin kunnan kansanvaltuustolla, jonka jäsenet valitsee Pekingin kunnan kansankongressi, joka on hallinnollinen päätöksiä tekevä elin. Hallinto koostuu pormestarista, varapormestareista ja eri aloista vastaavista virastoista.[13] Nykyinen Pekingin pormestari on Chen Jining.[2] Pekingissä, kuten muuallakin Kiinassa, todellista valtaa käyttää kommunistisen puolueen hallinnollinen järjestelmä. Pekingin kunnan kansankongressi noudattaa paikallisen kommunistisen puoleen ohjeita littyen esimerkiksi verotukseen ja budjettiin.[13] Piirikuntatasolla kaupunki jakautui seuraavasti (2010):[15]

ColorBeijingMap.png

1. Dongcheng
2. Xicheng
3. Shijingshan
1
2
Chaoyang
Haidian
Fengtai
3
Mentougou
Fangshan
Tongzhou
Shunyi
Changping
Daxing
Pinggu
Huairou
Yanqing
Miyun


Keskusta (punaiset ja siniset kaupunkipiirit, 区 Qu)
  • Chaoyang (朝阳区), 3 545 137 as.
  • 1. Dongcheng (东城区, sis. Chongwen), 919 253 as.
  • Fengtai (丰台区), 2 112 162 as.
  • Haidian (海淀区), 3 280 670 as.
  • 3.Shijingshan (石景山区), 616 083 as.
  • 2. Xicheng (西城区, sis. Xuanwu), 1 243 315 as.
Laitakaupunki (vihreät kaupunkipiirit, 区 Qu)
  • Changping (昌平区), 1 660 501 as.
  • Daxing (大兴区), 1 365 112 as.
  • Fangshan (房山区), 944 832 as.
  • Mentougou (门头沟区), 290 476 as.
  • Shunyi (顺义区), 876 620 as.
  • Tongzhou (通州区), 1 184 256 as.

Ympäristö (keltaiset kaupunkipiirit, 区 Qu)
  • Huairou (怀柔区), 372 887 as.
  • Pinggu (平谷区), 415 958 as.
  • Miyun (密云区), 467 680 as.
  • Yanqing (延庆区), 317 426

Talous

Rakennuksia Zhongguancunissa.

Vuonna 2015 Pekingin bruttokansantuote oli 2 301,5 miljardia renminbia (CNY, ¥) eli 106 497 renmibiä asukasta kohden. Bruttokansantuotteen suhteellisessa osuudessa mitattuna selkeästi suurin talouden ala oli palveluala, jonka osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2015 yhteensä 79,8 %. Suurin yksittäinen palveluala oli puolestaan finanssipalvelut, joiden osuus oli 17,1 %. Viimeaikoina on panostettu etenkin nykyaikaisten palveluiden, kuten esimerkiksi luovan talouden kehitykseen. Pekingin teollisuutta hallitsevat raskas teollisuus ja suuryritykset, joiden osuus teollisuuden koko tuotannosta oli vuonna 2015 81,7 %. Suurimpia teollisuuden aloja olivat autoteollisuus (22,3 %), sekä viestintätilanteen ja tietokoneiden valmistus (12,1 %). Zhongguancunin tiedepuistosta on pyritty luomaan Kiinan piilaaksoa.[16]

Myös turismilla on suuri taloudellinen merkitys Pekingissä. Vuonna 2015 kaupungissa kävi 4,2 miljoonaa matkustajaa ulkomailta ja 270 miljoonaa kotimaasta. Ulkomaalaiset matkaajat käyttivät Pekingissä vuonna 2015 arviolta 4,6 miljardia dollaria ja kotimaan matkustajat 432 miljardia CNY.[16]

Liikenne

Liikenneruuhkaa Pekingissä

Peking on Kiinan rautatieliikenteen keskus, ja huomattavia rautatielinjoja lähtee kaupungista kohti Shenyangia, Shanghaita, Kantonia, Hongkongia, Baotouta ja Taiyuania. Paikalliset linjat kulkevat eri kaupunkipiireihin itse Pekingin alueella. Pekingistä on junayhteys myös Moskovaan Venäjälle, Pjongjangiin Pohjois-Koreaan ja Ulan Batoriin Mongoliaan. Rautateiden lisäksi Pekingissä on tiheä tieverkosto.[13] Vuoden 2016 lopussa Pekingin tieverkolla oli pituutta yhteensä 22 026 kilometriä. Moottoriteiden pituus oli 1013 kilometriä ja vuonna 2017 rakenteilla oli seitsemän uutta moottoritietä.[17] Tieverkosto on kehittynyt nopeasti, mutta se ei ole silti pysynyt liikenteen vaatimusten tasalla. Ruuhkat ovat yleisiä ja lyhyillä matkoilla käytetään yleisesti polkupyöriä.[13]

Vuonna 1969 avattu Pekingin metro kuuluu matkustajamäärältään maailman suurimpien joukkoon. Vuonna 2016 metrolla tehtiin 3,66 miljardia matkaa eli noin kymmenen miljoonaa matkaa päivässä. Pekingin metro on myös Shanghain metron jälkeen maailman pisin metro. Metroon kuuluu 19 linjaa ja 345 asemaa. Vuonna 2017 rakenteilla oli lisäksi 20 uutta linjaa yhteensä 350 kilometrin verran. Linjasta S1 tulee Kiinan ensimmäinen keski-hitaan nopeuden maglev-linja.[17]

Pekingissä on kaksi lentoasemaa, joiden lisäksi yksi on rakenteilla. Pekingin kansainvälinen lentoasema on pääasiallinen Pekingiä palveleva kansainvälinen lentoasema. Peking Nanyuan lentoasema on sotilaslentoasema, jota käytetään myös Pekingin toissijaisena lentoasemana. Rakenteilla oleva uusi lentoasema on Pekingin Daxingin lentoasema, jonka on tulevaisuudessa tarkoitus palvella Pekingiä, Hebeitä ja Tianjinia.[17]

Väestö

Pekingin koillisosan asuinalue Chaoyangin kaupunginosassa

Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Pekingissä asui 19 612 368 henkilöä,[18] ja vuoden 2016 lopussa kaupungissa vakituisesti asuvia oli lähes 22 miljoonaa[19]. Kaupungin (UNDP:n uusituilla laskentakaavoilla laskettu) inhimillisen kehityksen indeksi arvo vuodelle 2010 oli 0,821. Kaupungin indeksiarvo on Kiinan korkein maakunta-tason hallinnollisen yksikön arvo, huomattavasti maan keskimääristä (0,693) korkeampi.[20]

Pekingin toimiessa keisarillisena pääkaupunkina 1200-luvulta 1900-luvun alkuun sen väkiluku vaihteli 700 000:n ja 1 200 00:n välillä. Qing-dynastian romahtamisen vuonna 1912 ja kansantasavallan perustamisen vuonna 1949 välillä sen väkiluku nousi huomattavasti alun noin 725 000:ta 2 000 000:an. Kasvu jatkui entistä nopeammin, kun Pekingistä tuli kansantasavallan pääkaupunki vuonna 1949. Kaupungin teollisuus kehittyi nopeasti, minkä lisäksi kaupunkiin muutti tuhansia valtion virkailijoita. Vuonna 1949 Peking oli Kiinan neljänneksi suurin kaupunki, mutta vain vuosikymmenen sisällä siitä oli kasvanut toiseksi suurin. Vuonna 1959 sen rajoja suurennettiin käsittämään suuria osia ympäröivästä maaseudusta. Väestön kasvu hidastui 1960- ja 1970-luvulla suuren harppauksen ja kulttuurivallankumouksen takia. Myöhemmin kasvua hidasti lisäksi tarkkaan valvottu yhden lapsen politiikka. Kiinan talous vapautui 1980-luvulla ja taloudellinen kasvu houkutteli siitä lähtien suuria määriä muuttajia Kiinan maaseudulta.[13]

Valtaosa Pekingin asukkaista on han-kiinalaisia. Merkittäviin etnisiin vähemmistöihin lukeutuvat hui-kiinalaiset, mantšut ja mongolit.[13] Peking on Kiinan ensimmäinen kaupunki, jossa on asukkaita Kiinan jokaisesta yhteensä 56:ta tunnustetusta etnisestä ryhmästä[19]. Pekingissä asuu myös pienehkö, mutta alati kasvava joukko ulkomaalaisia, joita toimii esimerkiksi toimittajina, opettajina ja opiskelijoina. Pekingissä puhutaan mandariinikiinan murretta, joka on Kiinan nykyisen yleiskielen perusta ja jota käytetään ympäri maata.[13]

Pekingin etniset ryhmät vuosien 2000 ja 2010 väestönlaskennoissa.[18]
Etninen ryhmä20002010
Han-kiinalaiset12 983 69618 811 154
Mantšut250 286336 032
Hui-kiinalaiset235 837249 223
Mongolit37 46476 736
Korealaiset20 36937 380
Tujiat8 37223 601

Koulutus

Tsinghua-yliopiston hallinnollinen päärakennus.

Ennen vuotta 1949 suuri osa Pekingin oppilaitoksista oli yksityisiä ja monia niistä johtivat lähetyssaarnaajat. Sittemmin yksityisiä kouluja on pyritty lakkauttamaan ja saamaan koulujärjestelmä valtion käsiin. Paikallisia järjestöjä, kuten tehtaita ja kommuuneja kannustettiin perustamaan omia koulujaan. Nykyisin peruskoulujärjestelmä pystyy tarjoamaan peruskoulupaikan kaikille Pekingin oppivelvollisille ja peruskoulutuksen rahoitus on suurimmaksi osaksi peräisin muualta kuin keskushallinnolta. Keskushallinto kuitenkin tukee taloudellisesti huonosti menestyviä kouluja.[13]

Länsimaalainen koulutusjärjestelmä levisi Kiinaan 1800-luvun lopulla ja Peking on ollut pitkään koulutuksen keskus. Kaupungissa toimii useita arvovaltaisia oppilaitoksia, ja monet niistä sijaitsevat Haidianin kaupunkipiirissä. Niihin lukeutuvat esimerkiksi Pekingin yliopisto ja Tsinghua-yliopisto. Vuonna 1898 perustettu Pekingin yliopisto kuuluu Kiinan suurimpiin, ja se muutettiin 1953 kaupungin keskustasta Haidianiin. Tsinghua-yliopisto on puolestaan Kiinan arvostetuin tieteiden ja tekniikan yliopisto. Muita korkeamman asteen oppilaitoksia Pekingissä ovat esimerkiksi Pekingin normaaliyliopisto, Pekingin lääketieteellinen yliopisto ja Pekingin keskuskonservatorio. Kiinan tiedeakatemia on maan arvostetuin tutkimuskeskus, ja myös se sijaitsee Haidanin kaupunkipiirissä.[13]

Kaupunkikuva ja nähtävyydet

Taivaan temppeli, Pekingin symboli

Pekingin vanha ydin koostui kahdesta muurien suojaamasta kaupungista, sisäkaupungista pohjoisessa ja ulkokaupungista etelässä joiden muurit on tosin sittemmin purettu. Sisäkaupunki sijaitsi mongolien valtakaudella rakennetusta Dadusta lounaaseen, ja se tunnettiin myös tataarikaupunkina. Ulkokaupunki tai kiinalainen kaupunki rakennettiin Ming-dynastian valtakaudella, ja sen kaupunginmuuri liitettiin sisäkaupungin eteläiseen muuriin. Sisäkaupungin sisällä sijaitsi keisarillinen kaupunki, jonka yksi osa oli Kielletty kaupunki. Kielletyssä kaupungissa sijaitsevat entiset keisarilliset palatsit, jotka ovat nykyisin osa palatsimuseota. Varhainen kaupunkisuunnitelma perustui geomantiaan liittyviin uskomuksiin.[13] Varhainen kaupunkikuva muistutti šakkilautaa. Kapeat ja suorat tiet sekä niiden muodostamat kaupunginosat tulivat tunnetuksi nimellä hutong. Hutongeja on alettu sittemmin pitää Pekingin ikoneina, mutta suuri osa alkuperäisistä hutongeista on purettu nykyaikaisempien rakennusten tieltä. Osa niistä on kuitenkin on suojeltu.[21]

Sitten vuoden 1949 kaupunkikuva on muuttunut eniten vanhankaupungin ulkopuolella olevalla alueella. Xichang’an Jie -tietä laajennettiin sen länsipuolelle alueelle, jonne rakennettiin suuri osa hallinnon toimistoista. Kohti Kesäpalatsia luoteessa sijaitsee Haidianin kaupunkipiiri, jossa sijaitsevat suurin osa yliopistoista ja tutkimuskeskuksista. Pohjoiseen on rakennettu puolestaan asuinalueita ja itään teollisuusalue. Itään on hiljattain valmistunut myös korkeita toimistotaloja etenkin vuodesta 1995 lähtien.[13]

Pekingin ytimessä sijaitsee Kielletty kaupunki ja sen palatsialue. Taivaan temppeli on vanhassa ulkokaupungissa palatsialueesta etelään. Taivaallisen rauhan aukiosta itään sijaitsee puolestaan Työläisten kulttuuripalatsi eli entinen keisarillinen temppeli. Ehkäpä huomattavin vuoden 1949 jälkeen valmistunut rakennus on Mahtava kansan sali Taivaallisen rauhan aukion länsipuolella. Kesäpalatsi rakennettiin aikanaan muurien suojaaman ytimen ulkopuolelle länteen.[13] Pekinginihmisen löytöpaikka Zhoukoudianissa sijaitsee noin 42 kilometriä Pekingin keskustasta lounaaseen Fangshanin kaupunkipiirissä.[22]

Kulttuuri

Taiteet

Peking-ooppera on Pekingistä 1700-luvun lopulta peräisin oleva kiinalaisen oopperan muoto, ja sitä pidetään joskus kiinalaisen oopperan kansallisena muotona. Peking-oopperaa leimaavat yksinkertaiset esityslavat, tyylitellyt elkeet ja liikkeet sekä huolitellut asusteet ja päähineet. Nykyisin suuri osa Peking-oopperan yleisöstä on turisteja.[23] Peking-ooppera lisättiin vuonna 2010 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.[24] Pekingillä on myös oma sinfoniaorkesterinsa, länsimaalainen ooppera ja balettiseurueita. Länsimaalaisen ja perinteisen kiinalaisen musiikin esitykset ovat tavallisia. Kaupungissa on myös useita taidegallerioita, joissa on esillä länsimaalaisten teosten lisäksi myös esimerkiksi kalligrafiaa ja kiinalaistyylisiä maalauksia.[13]

Keittiö

Kiinalaista keittiötä leimaa paikallisten keittiöiden erot, ja myös Pekingillä on omat erikoisuutensa. Pekingiläinen keittiö ei välttämättä ole tunnettu maailmalla, sillä kiinalaista keittiötä maailmalle vieneet maastamuuttajat ovat lähtöisin paljolti Kiinan kaakkoisrannikon alueilta. Pekingiläiseen keittiöön on vaikuttanut kaupunkia lähellä sijaitseva Mongolia, sen asema Kiinan pääkaupunkina ja shandongilainen keittiö, sillä historiallisesti tunnetuimmat pekingiläiset kokit tulivat Shandongista. Ehkäpä tunnetuin pekingiläinen ruokalaji on Pekingin ankka, joka valmistetaan nimensä mukaisesti erityisesti tätä ruokalajia varten kasvatetuista ankoista. Pekingin ankka tarjoillaan usein monessa eri osassa ja ateriaan käytetään lähes koko ankka. Nykypäivän Pekingissä tarjoillaan usein myös ruokalajeja muualta Kiinasta.[25]

Urheilu

Vuoden 1990 Aasian kisoja varten Pekingin pohjoisosassa sijaitsevalle alueelle rakennettiin useita tapahtumiin liittyviä rakennuksia ja kun Pekingissä järjestettiin vuoden 2008 kesäolympialaiset[26] samalle paikalle rakennettiin myös olympialaisissa käytettyjä kisapaikkoja ja urheilijoiden asuntoja. Huomattavia keskus alueella on 80 000 paikkainen Pekingin kansallinen stadion. 72 000 paikkainen Työläisten stadion sijaitsee puolestaan Pekingin itäosassa.[13] Pekingissä tullaan järjestämään myös talviolympialaiset vuonna 2022, mikä on ensimmäinen kerta kun sama kaupunki on saanut järjestettäväkseen sekä kesä- että talvikisat.[27]

Pekingin olympiastadionilla kilpailtiin myös vuoden 2015 yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut.[28]

Lähteet

  1. Cai Qi 蔡奇 China Vitae. Viitattu 24.10.2017. (englanniksi)
  2. a b Mayor of The People's Government of Beijing Municipality ebeijing.gov.cn. Viitattu 24.3.2016. (englanniksi)
  3. Beijing Facts visitbeijing.com.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  4. Communiqué of the National Bureau of Statistics of People's Republic of China on Major Figures of the 2010 Population Census
  5. 3-14 Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013, vuoden 2013 arvo) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  6. 3-15 Per Capita Gross Regional Product and Indices (Kiinan eri maakuntien alueellinen BKT vuosina 2009–2013 per capita, vuoden 2013 arvo.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  7. Euro exchange rates CNY. Chinese yuan renminbi (CNY) (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 1 CNY=0,1198 EUR) Kurssimuunnos euroiksi käyttäen vuoden lopun kurssia 31.12.2013. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  8. 3-1 Gross Domestic product (Sarakkeiden Gross National Income ja Per Capita GDP (yuan) arvot vuodelle 2013. Huomautus. Statistical Yearbook 2014 -teoksen taulukkojen välillä vaikuttaisi olevan keskinäistä ristiriitaa. Tämän taulukon ilmoittama Kiinan arvioitu BKT 2013 poikkeaa alueellisten BKT:den summasta (taulukko 3-14), alueiden BKT:den summa antaa 11,3 % korkeamman BKT:n kokonaisarvon Kiinalle.) China Statistical Yearbook 2014. National Bureau of Statistics of China, stats.gov.cn. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  9. a b c Hakulinen, Kerkko: Paikannimet. s. 412 Peking. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-27676-6.
  10. a b Kiinankieliset nimet: suomeen mukautettu vai kansainvälinen nimiasu? kielitoimistonohjepankki.fi
  11. China > People and Society > Major urban areas - population CIA World Factbook. Viitattu 9.10.2014.
  12. Hakulinen Kerkko, Paikkala Sirkka: ”Taulukko 1”, Pariisista Papukaijannokkaan, s. 141. Eksonyymit (suomenkieliset nimiet): Peking ~ Beijing (endonyymi). Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2013. ISBN 978-952-5446-80-7.
  13. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x Michael I. Levy: The Geography of China - Sacred and Historic Places, s. 119-150. Britannica Educational Publishing, 2011. ISBN 978-1-65130-182-9. (englanniksi)
  14. Natasja Broström: Peking : raunioista kohosi suurvallan keskus. Tieteen Kuvalehti Historia, 2016, nro 15, s. 48-51. Oslo: Bonnier. ISSN 0806-5209.
  15. Administrative Division of Bĕijīng citypopulation.de. Viitattu 9.7.2014. (englanniksi)
  16. a b Beijing: Market Profile Hong Kong Trade Development Council. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  17. a b c Transport Numbers eBeijing.gov.cn. Bejing Goverment. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  18. a b Rongxing Guo • Uradyn E. Bulag • Michael A. Crang • Thomas Heberer • Eui-Gak Hwang • James A. Millward Morris Rossabi • Gerard A. Postiglione • Chih-yu Shih • Nicholas Tapp • Luc Changlei Guo: Multicultural China - A Statistical Yearbook (2014), s. 353-354. Springer. ISBN 978-3-662-44112-1. (englanniksi)
  19. a b People Numbers eBeijing.gov.cn. Bejing Goverment. Viitattu 27.10.2017. (englanniksi)
  20. China National Human Development Report 2013 (pdf) (Table 1 Human Development Index, 2010 (sivu 126/200)) ISBN 978-7-5001-3754-2. 7/2013. Peking: undp.org. Viitattu 22.4.2015. (englanniksi)
  21. Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1134-1136. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  22. Peking Man Site at Zhoukoudian World Heritage List. Unesco. Viitattu 29.10.2017. (englanniksi)
  23. Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1652-1654. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)
  24. Peking opera Intangible Heritage. Unesco. Viitattu 24.10.2017. (englanniksi)
  25. Stephen G. Haw: Beijing – A Concise History, s. 193-196. Routledge, 2007. ISBN 978–0–203–96861–1. (englanniksi)
  26. Beijing Olympics Financial Times
  27. Tässä se on! Talviolympialaisten seuraava isäntä selvillä 31.7.2015. MTV Oy. Viitattu 31.7.2015.
  28. 2015 MM-yleisurheilut Pekingissä MTV Internet. Viitattu 11.12.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen: